Uutislistaukseen

Marja-Leena Kuitusen mietteitä matkalle

Joskus lapsena ajattelin, että tiet jatkuvat aina. Ympärilleni vähän enemmän katseltuani, olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että muitakin mahdollisuuksia on. On alku. On loppu. On lähtö. On perille pääsy. Matkalla oleminen vie elämään, tekemiseen, taisteluunkin. Tulee hiki, nälkä ja väsymys ja joskus myötämäen sallima lepokin. 

Elämän matkalla oleminen vie myös ja toivottavasti vie totuuteen. Voi silti olla, että koko matka menee jotenkin väärin, elämä menee valheessa tai odotuksessa; milloin se elämä on ja missä se tie oikein alkaa. Lopulta valheetkin päättyvät totuuteen, sillä matkan päässä odottaa Hän, joka sanoo itsestään MINÄ OLEN. 

Kuulostele, siinä Hän on, lähelläsi. Hän poikkeaisi mielellään luonasi ja laittaisi vaikka juhlat pystyyn ja välillä Hän taas tahtoisi tarjota sinulle rauhaa, lepoa, virkistystä ja vastamäkien jälkeen myötämäkiä. Hän tahtoisi jakaa kanssasi eväät ja matkan vaivat. Elettäisiin, kun Hän kerran on Totuus. Poikettaisiin sivuteille ja syrjäkujille kutsumaan mukaan Jumalan kansan suureen juhlaan. Kuljettaisiin matkaa sakilla, me kaikki kutsuttuina, ei kuokkavieraina eikä häpeillen. 

Matkan päättyessä MINÄ OLEN on luvannut ottaa pölyttyneet matkalaiset puhtaaseen syliin. Sen sylin on valmistellut kulkureille itse Tie, Totuus ja Elämä, Hän, jota tavallisemmin kutsutaan nimellä Jeesus. 

Jeesus, Kristus, kiitos tästä tiestä, jota elämäksi kutsutaan, kiitos sen kaikista vaiheista, ylä- ja alamäestä, valosta ja varjosta, sateesta ja paahteesta. 

Marja-Leena Kuitunen 

26.1.2023 06.00