Kukkia varrella tien

Kukkia varrella tien

Olen viettänyt suven juhlaa ja ihaillut kättesi tekoja, Herra. Nuo runon sanat ovat olleet tänä kesänä usein mielessäni. Olen nauttinut alkukesän viileistä päivistä ja kirkkaista illoista. Ihastellut niittyjen kukkaloistoa. Olen käpertynyt sadepäivinä sohvan nurkkaan kädessäni hyvä kirja. Hellepäivistäkin olen yrittänyt nauttia. Olen saanut iloita ystävieni kanssa ja nauttia yhteisistä tunneista puolisoni luona. Sydämeni on soinnut kiitoslaulua. Me saimme vielä tämän kesän.

Tien varret ovat täynnä kukkia, samoin pihat. Kesä on armollinen. Kukat ja ruoho peittävät teiden varsille ja pihojenkin piiriin jääneet roskat ja roinan. Pihapiirejä katsellessani, olen miettinyt, että tuo minun sydämeni on kuin keväinen pihamaa, sinne on kertynyt matkan varrella kaikenlaista ylimääräistä roinaa. Useimmat meistä raivaavat pihamaan ainakin keväisin ja istuttavat sinne kukkia pihaa kaunistamaan. Ja nyt tuosta kaikesta saamme nauttia.

Kuinkahan sitä osaisi raivata tuolta sydämestäkin pois sen turhan roinan ja istuttaa tilalle jotain kaunista, sitä olen paljonkin miettinyt.

Luonto antaa nyt kauneintaan, se on Jumalan suuri lahja meille jokaiselle. Hoivataan ja suojellaan tätä kaikkea kaunista ja yritetään suojella myös omaa sydäntä rumalta ja pahalta. Silloin sinne voi mahtua paljon kaunista. Taivaan Isän siunaamia kesäpäiviä sinulle.

Marja-Leena Kuitunen

Valokuva: Eero Valanko