Uutislistaukseen

Hylätty – unohdettu

Kirkkoherra Matin mietteitä

Hylätty – unohdettu

Ihmisen raskaimpia, ellei peräti raskain taakka on joutua toisten hylkäämäksi. Kukaan ei välitä. Kukaan ei kiinnitä huomiota. Kukaan ei kuuntele. Viime viikonvaihteena Kuopion valtakunnallisilla jumalanpalveluspäivillä kiinnitin lounastauolla huomiota ravintolan nurkassa istuvaan nuoreen naiseen. Hän oli aivan tavallisen näköinen ja - oloinen ihminen. Paitsi, että ei ollut. Hänen kasvojensa toinen puoli oli jonkin vaikean sairauden runtelema. Ihmiset katselivat häntä syrjäsilmällä. Minäkin katselin. Oli tuskallista ajatella, miten tuo nuori nainen voi jaksaa elämässään eteenpäin. Hän näytti olevan hylätty. Tuli raskas olo. Teki mieli jotenkin rohkaista häntä. En uskaltanut. Minäkin menin hänen ohitseen.

Eräässä Anna-Mari Kaskisen runossa ovat sanat: ”Hän (Kristus) ohitse ei kulje, ei ketään hylkää hän. Ja pimeyden halki hän löytää itkevän”. Meidän Herramme Jeesus Kristus on hyljättyjen Kristus. Hän itsekin tuli hyljätyksi, että kukaan meistä ei jäisi yksin. Jotta hyljätyt omana aikanamme saisivat avun, Kristus tarvitsee meitä, meidän käsiämme, jalkojamme ja suutamme. Meidän kristittyjen tehtävänä on olla ´pikku-kristuksia´ ja jakaa hyljättyjen tuska menemällä heidän vierelleen. Itse en uskaltanut mennä nuoren naisen vierelle. Ainoastaan rukoilin hänen puolestaan. En tiedä, oliko se riittävästi tehty.

Herra, armahda meitä.

Matti Tolvanen

31.3.2022 06.00