Vielä on kesää jäljellä

Lasi on puolillaan tai puoliksi täynnä. Kesää on puolet eletty tai puolet jäljellä. Kuka tietää miten se pitäisi laskea. Omasta elämästä tiedän, että reilusti yli puolet on eletty. Yhä useammin luopumisen ajatukset tulevat kohti. Lakastuva kukka, keltainen lehti tai höyhen laineilla muistuttaa katoavaisuudesta. 

Kesän alussa jännitimme, selviääkö perheemme koira hengissä lääkemyrkytyksestä. Ajatus sen kuolemasta tuntui vaikealta. Taivaan Isä kuuli rukoukset ja se selvisi. 

Luopumisen vaikeus jäi elämään omaa elämäänsä sisimpääni. 
En antanut kaataa pihapuita, vaikka ne varjostavat pihaa. Se projekti jäi syksyyn. Ehkä lakastuvan luonnon keskellä puiden menettäminen tuntuu pienemmältä pahalta. Nyt nautin kesästä ja siitä mitä Taivaan Isä tähän päivään lahjana antaa. 

Niin on Jumala maailmaa rakastanut. Jumalakin rakastaa tätä maailmaa. Maailmaa, koko luomakuntaa, jonka hän on luonut. Hän ei halua sen kuolemaa. En minäkään. Jumala tahtoo pelastaa maailman. Hänen tahtonsa ytimessä on elämä ja rakkaus. 

Jumala antoi ainoan Poikansa kärsiä ja kuolla. Niin paljon hän rakastaa. Sen rakkauden edessä olen sanaton. Se rakkaus on käsittämättömän syvää. Se on paljon enemmän kuin oma kiintymykseni tähän maailmaan. Sen rakkauden varassa haluan elää ja kerran kuolla. Se rakkaus on kuolemaa väkevämpi. 

Sinua siunaten, 
Tuula Suuronen, seurakuntapastori