Toivosta - Mietteitä matkalle
Vietimme pari viikkoa sitten työyhteisössä päivää, jossa puhuimme toivosta. Etenkin tänä vuonna toivoa on kaivattu. Ensin toivosta puhuminen tuntui omasta mielestäni vaikealta. Miten luoda toivoa ihmisille pandemian keskellä? En voi tietää enkä luvata milloin tämä kriisi päättyy. Mitä siis on toivo tässä tilanteessa?
Kun kuuntelin työtovereitani, alkoi omassa rinnassani viritä toivo toivosta. Se on toisinaan pientä ja herkkää. Toivo on läsnä pienissäkin kohtaamisissa. Se on esimerkiksi siinä, että voi lievittää toisen ihmisen ahdistusta edes vähän kuuntelemalla ja olemalla läsnä. Siinä on toivon pilkahdus, jota voimme kaikki toteuttaa.
Toisaalta toivo on myös siinä, että kaikki on lopulta suuremmissa käsissä. Tämä aika vaatii luottamusta ja uskoa Jumalaan. Ymmärrän, että se voi olla monille välillä vaikeaa. Silloin on hyvä muistaa, että Jumala kestää kuulla ja kohdata meissä myös epävarmuuden ja ahdistuksen tunteet sekä vihaisen olon. Hän on tämän maailman Luoja, joka ei hylkää luomakuntaansa, vaikka kävisi mitä. Raamatussa Jumala lupaa meille: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29: 11)
Maini Salmi
nuorisopastori
2020-10-15 06:00:00.0