On asioita, jotka voi ymmärtää ja jotka voi käsittää. On asioita, joiden kohdalla se on vaikeampaa. Suomen kielen sana ”ymmärtää” tulee sanasta ”ympäröidä”. Kun haluan ymmärtää jonkin asian, katselen sitä monelta kantilta, kierrän ehkä ympäri, jotta näkisin sen mahdollisimman perusteellisesti. Kun haluan ”käsittää” saman asian vielä paremmin, otan sen ”käsiini” ja tarkastelen vielä tarkemmin. Jotta ymmärtäisin, jotta käsittäisin.

Voiko Jumalaa ymmärtää? Ainakin Saarnaaja kirjoittaa, ”ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.” (Saarn. 8:16-17)

Jumalaa en voi samalla tavalla kierrellä ympäri tai ottaa käsiini kuin vaikkapa jonkin esineen, jota yritän ymmärtää tai käsittää. Sen sijaan Jumala ympäröikin minua. Hän ottaakin minut omiin käsiinsä. Ehkäpä hän siis ymmärtää minua, käsittää mitä elämässäni tarvitsen.

Jumalaa en voi ihmiskyvyin täysin ymmärtää tai käsittää. Uskollani voin kuitenkin tarttua hänestä kiinni ja olla hänen käsissään. Usko ymmärtää Jumalan Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä. Ne ovat käsitteitä, jotka kertovat siitä, miten Jumala lähestyy minua. Isänä hän on Luojani, joka pitää minusta huolta. Poikana hän on pelastajani, joka on lunastanut minut ristillä ja voittanut ylösnousseena kuoleman vallan. Pyhänä Henkenä hän on kanssani, ympäröi minua, johdattaa, puolustaa ja auttaa uskomaan. Uskomaan Jumalaan, joka on lopulta salattu, ymmärrystäni ylempi, käsityskykyäni korkeampi. Mutta jolle minäkin olen silti rakas.

Ville Tikkanen, kirkkoherra

Kuva: Rami Tiihonen