Odottaminen on joskus vaikeaa. Ei millään malttaisi, kärsivällisyys ei vain veny, sitä haluaisi tietää asiat heti tai ainakin pian. Odottaminen on usein elämistä epävarmuuden kanssa, sen sietämistä, ettei kaikki ole aivan selvää. Sitä joutuu avaamaan vain yhden luukun kerrallaan vaikka tekisi mieli kurkata jo, mitä seuraavien takana odottaa.

Mutta siellä se odottaa. Jotain on luvassa. Jotain on luvattu tällekin joululle. Odottamattomien tai pelättyjenkin uutisten keskelle saamme saman lupauksen taas kerran: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” Se on ilouutinen, joka on tarkoitettu koko maailmalle. Myös sinne, missä sodan melske tai yksityiselämän huolet yrittävät vaimentaa toivon äänet. Joulurauhakin lähtee liikkeelle yhdestä sydämestä kerrallaan.

Odottaminen voi joskus olla ihan hyvä asia. Kaikki ei ole vielä kohdallaan, elämän palapeli on yhä kesken. Toivo syntyy taas uudestaan, mahdollisuudet ovat edelleen elossa. Odottamisen ei tarvitse olla piinaavaa murehtimista tai pahimman pelkäämistä. Jeesukselta kysyttiin: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” (Matt. 11: 3) Häneen mekin saamme levollisin mielin laittaa toivomme. Hänet meille annettiin vastaukseksi odotuksiimme, siihen, mitä lopulta tarvitsemme.

Ja häntä me saamme odottaa tänäkin adventtina. Hän, rauhan ruhtinas, maailman Vapahtaja, voi tulla jouluna luoksemme, myös sinne, missä häntä ei ehkä osata olla vailla, odottamattakin. Siunausta, rauhaa ja iloa odotukseesi!

Ville Tikkanen, kirkkoherra
 

Kuva Villen Pariisin matkalta.