Ettekö huomaa?

Aistit on auki ja vastaanottavaiset huomaamaan kevään ihmeet, mutta kesän edetessä helposti turtuu. Hyvään ja hienoon ja ihmeelliseen tottuu. Täytyy olla vähän aktiivinen (vai pitäisikö sanoa, että täytyy painaa jarrua ja hiljentää vauhtia) ja avautua, jotta huomaa. Täytyy virittäytyä oikealle kanavalle. Muuten monta ihmettä jää huomaamatta. Monta kokemusta jää kokematta. Monta lahjaa saamatta.

Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaa ja riemuitkaa siitä, kehotetaan psalmissa. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä, jonka voisin korvin kuulla, sanotaan toisessa psalmissa. Kuitenkin se ääni kaikuu kaikkialla! Jumalan henki virittäköön vastaanottimemme kuulemaan, näkemään, ihmettelemään.

Meillä on Jumala, joka ei ole kaukana kenestäkään. Hänen luomistyönsä ympäröi meitä ja puhuu puolestaan. Se puhe sykähdyttää, virvoittaa ja rauhoittaa. Se todistaa Kaikkivaltiaasta, vertaansa vailla olevasta Luojasta, valtavasta luomisvoimasta. Se puhe on tarkoitettu kaikille luoduille.

Epäilemättä profeetta Jesaja on ollut luonnon keskellä kuullessaan Jumalan rohkaisevat sanat: Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.

Jumalan siunausta kesäsi! Tuula Suuronen