Uutislistaukseen

Kiitos isänmaasta!

Outin mietteitä matkalle kaatuneitten muistopäivän jälkeen.
 

Viime sunnuntaina oli kaatuneitten muistopäivä. Tuo päivä toi mieleeni isäni kirjoitukset sota-ajalta. Hän ei kaatunut, mutta taisteli noin neljä ja puoli vuotta rintamalla. Isäni haavoittui ja kantoi sirpaleita kehossaan lopun elämänsä ajan. Ne aiheuttivat niin henkistä kuin ruumiillistakin kipua.

Meillä nuoremmilla sukupolvilla ei ole kokemusta elämästä Suomessa sota-aikana. Monella meistä on kuitenkin jonkinlainen kosketus sotaan isiemme ja isoisiemme kautta. Myös tiedotusvälineet tuovat tietoisuuteemme sodat niin Euroopassa kuin muualla maailmassa.

Kirjoitan lainauksen isäni muistivihosta talvelta 1941:” Kuu paistaa, kalpea ja kylmä kuu. Ei ympärillä ääntä ainuttakaan. Mut tykin jyske kantautuu kuin sana varoituksen tylyn, vakaan. Mies tuntee kuink on pieni ihminen. Ja alla öisen tumman taivaanholvin, hän köyhää rukoustaan tavaten käy Ylimpänsä eteen nöyrin polvin. Ei mitään itsellensä pyydä hän; vain rakkailleen hän pyytää huojennusta. Hän huutaa puoleen näkymättömän; ja katso, haipunut on murhe musta.”

Jumala on ollut turvana sodassa – kaiken pelon, väsymyksen ja kivun keskellä. Maamme rakentaminen nyt ja tulevaisuudessa onnistuu parhaiten, kun pyydämme Jumalaa siunaamaan työtämme. Vapaa isänmaa ei ole itsestäänselvyys. Jokainen voimme omalla paikallamme rakentaa maatamme paremmaksi tuleville sukupolville.

Kiitos, Herra isänmaastamme ja vapautemme puolesta taistelleista. Herra, siunaa esivaltaa ja päättäjiä. Anna heille viisautta päätöksiin. Siunaa veteraaneja ja koko Suomen kansaa. Tule Herra sydämiimme ja anna keskinäistä rakkautta huolehtia toinen toisistamme. Aamen.

Outi Virtakallio

kuva seurakunnan kuva-arkistoista

23.5.2024 06.00