Virren tarina

Suomen sana virsi on vanha sana. Sillä on tarkoitettu aikanaan vaikkapa kalevalamittaista, pitkähköä kansanrunoa. Runoa on veisattu eli laulettu, erilaisia virsiä hengellisiä ja maallisia. Virsi-sana lienee vanha Balttilainen lainasana. Kirkon virsikirjan virret ovat kolmen tarinan yhdistelmiä: Raamatun sanoman, runon ja sävelmän.

Virsi välittää kirkon uskoa ja ihmisen kokemuksia omissa uskon askeleissaan. Virren säkeistöt voivat olla pitkät. Pitkiä, ettei oikein jaksaisi. Kun virren kuitenkin malttaa lukea kokonaan, tutkii sen sanomaa ja säveltä, voi tehdä paljon löytöjä.Itselleni yhä useampi virsi on tullut läheisemmäksi vuosien myötä. Kuulen niissä oman elämäni tarinaa ja kysymyksiä kristittynä. Olen tehnyt yhteistä matkaa virren tekijöiden kanssa, vaikka he olisivat eläneet kauan sitten.

Monilla meillä on lempivirtemme. Sen sanat ja sävel ovat puhutelleet ja koskettaneet jotakin ihmisessä. Kun ajattelin tulevaa helluntaisunnuntaita, mieleeni tulivat sanat jostakin hyvin kaukaa. Tätä muistojeni virttä en ole kuullut laulettavan paljon. Sen kirjoitti kerran englantilainen pappi John Marriott. Virsi julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen ja se tunnetaan koko maailmassa. Virressä lauletaan sen kolmannessa säkeistössä: ”Helluntain tuulien, sen valon, liekkien taas tulla suo. Suveesi saapuvaan suo havahtua maan. Sen tuskaan vaikeaan valkeus tuo."

Vaikka virren sanat ovat lähes satavuotiaat, sen sanoma on ajankohtainen vieläkin. Se tuo keskellemme helluntain sanoman. Meillä Suomessa Marriottin virrellä on oma sävelmänsä. Sen on luonut Gustav Pettersson. Eräs aikalaispappi sanoi tästä kolmen yhdistelmästä: Virsi sai ylistämään Herraa, "joka on lahjoittanut ihmisellekin luovia voimia, myös runon ja säveltämisen sekä laulamisen pyhät lahjat!" Näin kirjoitti virren 122 tarinasta Tauno Väinölä.

Vinkki sinulle viikoksi. Hae verkosta virsikirja ja kirjoita siihen lempivirtesi sanat tai numero. Voit löytää sieltä virren tarinan. Se voi tulla osaksi sinun tarinaasi.

Pastori Päivi Liukkonen

Kuvakollaasi: Katja Hepo-oja, kuvassa Heleva Vaarin lukupulpetin kirjaliinan osa ja virren 122 1. säkeistö