Mietteitä matkalle

Mikä on tärkeää elämässä?

Luin lehdestä pikaluistelija Mika Poutalan elämänmuutoksesta viime vuodelta. Hän lopetti menestyksekkään urheilijauransa huipulla suurten odotusten keskellä. Artikkelissa Mika kertoi syitä yllättäväänkin päätökseensä, ja kertoi sen olleen pitkän ajan prosessi. Hän oli kokenut menestystä ja pettymyksiä, ja pitänyt kiinni motivaatiosta saavuttaakseen uutta menestystä. Lopulta Mikalle menestyksen tavoittelu, kotoa poissaolemiset ja jatkuva kaipuu olla perheen parissa riittivät. Hän valitsi olla perheen kanssa ja lopetti urheilijan aktiiviuran. Artikkelissa hän kertoo olevansa hyvin onnellinen. Hän myös toteaa, että kaiken perusta on ymmärtää kuka minä olen. Poutala oli isä, puoliso ja ystävä ystäville. Hän teki valinnan sen puoleen.

Luin myös pitkän linjan poliitikko ja vaikuttaja Eija-Riitta Korholasta, joka sairastui aggressiiviseen rintasyöpään. Sängyn pohjalla, kovissa kivuissa, toisten avun varassa maatessa hänelle kirkastui monia ajatuksia elämästä. Hän kertoi yllättyneensä noloudesta, jota koki voimakkaasti, kun ystävä syötti häntä leikkauksen jälkeisenä aamuna. Avuttomuuden synnyttämä nolouden kokemus muistutti häntä siitä, että tarvitsemme yhteistä sopimusta siitä, että olemme loppuun saakka arvokkaita.

Minulle Mikan ja Eija-Riitan esille tuomat asiat kertovat, että on merkittävää ymmärtää, mitä ja keitä me olemme. Pysähtyä miettimään, keille olemme lähimmäisiä ja ketkä ovat meidän lähimmäisiämme. Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Meillä on tämä päivä olla ystävä, isä, äiti, kaveri, hetkellinen apu. Meillä on tämä päivä pitää kiinni siitä, että Luojamme luomuksina olemme kaikki arvokkaita loppuun saakka.

Eija Partanen