Uutislistaukseen

Kasvun hitaudesta

Eijan mietteet....

Oli useampi viikko aikaa istua riipputuolissa ja seurata pienen puutarhan kasvua. Valokate suojasi lähes jokapäiväiseltä sateelta ja villasukat iholle hiipivältä viileydeltä. Olihan välillä lämmintäkin, se sai niin ihmiset hymyilemään kuin kukat kasvamaan päivässä useamman sentin valoa kohti. Alkukesän multamaa oli kukkasipuleita ja taimia sinne istuttaessa niin kylmää, etten ollut ollenkaan varma, selviävätkö maan kylmyydestä kasvun vauhtiin ollenkaan. Osa ei selvinnyt.

Hidasta on kasvu, kukintaan pääsy ja hedelmien tuotto ollut taivasalla tänä kesänä, ilman mitään kasvihuoneen antamaa erityislämpöä ja suojaa. Taitaa joutua tomaatit kypsyttämän taas sisällä uunin pimeydessä, ei riittänyt eteläpihan auringonlämpö.

Siinä kasvun hitautta seuratessani ja yrittäessäni erinäisin keinoin jeesata kukkia ja tomaatintaimia kasvuun tuli väistämättä mieleen meidän ihmisten touhut. Mitä meihin vaikuttaa se maa, missä elämme ja kasvamme, lämpö ja valo tai niiden puute ympärillämme. Kovin moni meistä elää kylmässä ja kovassa maassa. Ei ole maan muokkaajia lähellä, ei lämmön ja valon tuojia elämässä. Herkässä on arvostelu, latistaminen ja pahan puhuminen. Mutta jos katsottaisiin ihmistä niin kuin taivaallinen Isämme katsoo, armahtavasti ja jokaista luotuansa rakastaen, ymmärtäisimme alkaa tukemaan ja kannustamaan toisiamme, vaalimaan pienintäkin kasvua ja miettimään keinoja, millä kasvamaton alkaa kasvamaan.

Jeesuksen opetuksen sanoin kohti syksyä: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne”.

Eija Partanen

Tue Aug 08 11:12:01 EEST 2017