Lutherin jalanjäljissä

24.11.2016 14.26

Marja A.png

Teksti: Marja Aalto

Olin jo pitkään haaveillut kahdesta matkasta. Toinen niistä, Israelin matka, toteutui 1992 ja toinen Lutherin jalanjäljille Saksaan tänä syksynä. Vuotta ennen uskonpuhdistuksen merkkivuotta oli hyvä aika päästä tutustumaan Martti Lutherin elämään. 31.10.1517 Luther julkaisi 95 teesiään ja siitä tulee siis ensi vuonna kuluneeksi 500 vuotta. Olin valmistautunut matkalle hyvin, lukemalla monta Lutherin elämänkertaa. Lutherin elämässä on ollut niin monia paikkakuntia ja merkittäviä tapahtumia, että halusin olla niistä tietoinen jo etukäteen, joten voisin vain ’poimia rusinat pullasta’oppaiden selostuksista!

Kuva: Yövyimme kaksi yötä Erfurtin Augustinolaisluostarissa. Tässä luostarissa Luther asui ja opiskeli neljä vuotta

Lähdimme Anna-Leena Mieskolaisen kanssa Kangasniemeltä 31.8. yöllä klo 02.30. ajelemaan kohti Vantaan lentokenttää. 2 yötä yövyimme Erfurtissa Augustinolaisluostarin vierashuoneissa. Huoneet on modernisoitu ja saneerattu täysin vuonna 2015, mutta onneksi niihin oli jätetty luostarimainen, askeettinen varustus. Saimme kokea konkreettisesti historian siipien havinaa, sillä tässä luostarissa Luther asui ollessaan opiskelijana Erfurtissa vuosina 1501–1505. Jo vuonna 1392 perustettu Erfurtin yliopisto kuului ajan merkittävimpiin yliopistoihin Saksassa. Ehkä juuri siksi Lutherin isä halusi poikansa opiskelevan siellä. Augustinolaisluostariin on koottu, pysyvä laaja Lutherin elämänvaiheita kuvaava näyttely. Itse rakennus on rakennustaiteellinen keskiaikaisen luostarirakentamisen muistomerkki. Se tuhoutui pahasti toisessa maailmansodassa, mutta on restauroitu vanhaan asuunsa. Sisätiloissa on kirjasto, munkinkammio, jollainen se oli Lutherin aikaan, vanhoja kirjoja, veistoksia ja esimerkiksi Lutherin ajan ruokailuastiasto. Kiintoisa oli esimerkiksi vanha latinankielinen Raamattu, jonka sivuihin Luther oli omalla käsialallaan tehnyt muistiinpanoja ja nämä oli merkitty myös nykysaksaksi.

 

Kuva: Tässä huoneessa Martti Luther käänsi latinasta raamatun saksan kielelle

1.9. aamupalan jälkeen lähdimme Eisenachiin. Ajoimme suoraan Wartburgin linnavuorelle, joka on 200m:n korkeudessa Eisenachin maamerkkinä, upealla paikalla. Tässä linnassa Martti Luther oleskeli salavangittuna junkkeri Jörginä. Kun Luther ei Wormsin valtiopäivillä 1521 keisari Kaarle V:n edessä perunut opetuksiaan ja kirjoituksiaan, hänet julistettiin kerettiläiseksi. Lutherin suojelija, vaaliruhtinas Friedrich Viisas antoi ”siepata” hänet ja tuoda Wartburgin linnaan. Täällä Luther käänsi Uuden Testamentin kreikan kielestä saksan kielelle, tähän kului aikaa vain 11 kuukautta.  Käännöksellään hän loi saksan kirjakielen. Vaikuttavin hetki täällä oli käynti Lutherin työhuoneessa ja katsoa niitä kauniita maisemia samasta ikkunasta mistä Lutherikin. Ensimmäisen kerran Luther tuli Eisenachiin vuonna 1497. Lutherin kouluvuodet Eisenachissa olivat 1497–1501. Eisenach on Johan Sebastian Bachin syntymäkaupunki. Kävimme Bachin kastekirkossa (Georgenkirche), jossa myös Luther on saarnannut.

 

2.9. matkamme jatkui Leipzigiin. Leipzigia ei voisi ajatella ilman musiikin historiaa. Täällä ovat vaikuttaneet niin Johann Sebastian Bach, Georg-Philipp Telemann, Felix Mendelssohn-Bartholdy, Robert Schumann kuin monet muutkin. He eivät pelkästään asuneet Leipzigissa vaan olivat siellä myös töissä. Bach oli Tuomaskirkon kanttori, opetti kirkon poikakoulussa ja johti sen kuoroa. Olimme illalla täpötäydessä Tuomaskirkossa kuuntelemassa upeaa motettiesitystä. Thomaskirchen kuoro, Thomanerchor, perustettiin vuonna 1212. Se on vanhimpia ja tunnetuimpia saksalaisia, protestanttisia poikakuoroja. Poikaääniä laulavat kouluikäiset pojat, jotka siirtyvät äänenmurroksen jälkeen miesääniin. Kuorot esittävät vuosittain suuria orkesterisäestyksellisiä, erityisesti J.S. Bachin teoksia. Konsertti oli aivan uskomaton ja konsertin sisään oli sopivassa määrin laitettu messun aineksia saarnoineen ja rukouksineen. Johann Sebastian Bach on haudattu tähän kirkkoon.

 

Kuva: ”Anna-Leenakin oli täällä”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Olin kyllä myös Katharina von Boran, ahkeran naisen jalanjäljissä

3.9. tutustuimme Lutherstadt Eislebeniin, tämä viehättävä pikkukaupunki on Martti Lutherin syntymä- ja kuolinkaupunki. Köyhässä vuorimiehen asunnossa syntyi 10.11.1483 perheen toisena lapsena Martti Luther. Martti nimi oli annettu jo seuraavana päivänä ja kaste oli tapahtunut kodin lähellä St. Petri-Paulin kirkossa, jossa myös vierailimme. Lauloimme Lutherin virren: Jumala ompi linnamme suomeksi ja juuri kirkossa ollut saksalainen ryhmä omalla kielellään. Akustiikka oli loistava ja kyllä siellä kuului selvemmin meidän suomalaisten laulu, niin komeasti lauloimme. Oli vaikuttavaa käydä uskonpuhdistajamme lapsuudenkodissa ja kuolintalossa. Martti Luther oli saapunut Wittenbergistä tammikuussa 1546 Eislebeniin sovintotuomariksi perintöriidassa. Terveydentila oli huonontunut merkittävästi ja niinpä Luther nukkui pois syntymäkaupungissaan 18.2.1546.

Kuva: Wittenbergin linnankirkon kuuluisa teesiovi

4.9. ajoimme Wittenbergiin. Odotin tältä päivältä eniten ja myös osittain jouduin pettymään. Olin niin odottanut näkeväni Martin ja Katharinan kodin, mutta se oli kunnostettavana, koskapa ensi vuosi on se suuri uskonpuhdistuksen juhlavuosi. Luthereiden kotihan oli entinen Augustinolaisluostari, jossa Luther asui vuodesta 1511 lähtien munkkina ja professorina ja myöhemmin perheensä kanssa. Luostarin yhteen osaan oli koottu kuvin perhe-elämän kulkua. 13.6.1525 entinen munkki, Martti Luther ja nunna, Katharina von Bora solmivat avioliiton. Vuosien mittaan luostarista kehkeytyi todellinen majatalo ahkeran rouvan hoidossa. Oppaat kertoivat, että Martti olisi halunnut muuttaa pienempään taloon, mutta Katharina oli suuressa luostarissa elementissään. Hän tilasi rakennustarvikkeita ja polttopuita, rakennutti kellarin ja pesutuvan, hoiti puutarhaa ja valmisti puutarhan tuotteista aterioita isoille porukoille. Hän hoiti sikoja, kanoja ja mm. luostarin kalalammikot kunnostettiin jne. Katharina perusti opiskelijoille tarkoitetun täyshoitolan, sukulaisia ja matkamiehiä yöpyi heillä jatkuvasti. Hyvän ja ahkeran vaimon Martti oli saanut. Mikael Agricolan muistolaatta löytyi Wittenbergin yliopiston ja Lutherhausin seinistä, sillä hän opiskeli vuosina 1536–1539 täällä. En ollut koskaan niin konkreettisesti miettinyt, että Mikael Agricola, joka raamatun suomennoksellaan loi suomen kirjakielen pohjan ja saksan kirjakielen luoja Martti tunsivat toisensa! Matkamme päättyi Wittenbergin Linnankirkkoon, jossa on kuuluisa teesiovi ja sisällä kirkossa Martti Lutherin hauta. Kirkko oli kaunis ja akustiikka hieno, kun taas kajautimme virren: Jumala ompi linnamme.

Kuva: Mikael ja Martti tunsivat toisensa

« Uutislistaukseen