Kirkkoherran blogi

Qyo vadis, Kangasniemen seurakunta

- Matti Tolvanen Maanantai, 16 Elokuu 2010 09:37

Kerrotaan legendaa apostoli Pietarista, kuinka hän Roomasta vainoa

paetessaan kohtasi Kristuksen. Pietari kysyi häneltä:”Quo vadis, Domine?”

eli ”Minne menet, Herra?” Kristus vastasi, että hän menee kärsimään

Roomaan veljiensä ja sisartensa kanssa. Silloin Pietari kääntyi ja palasi takaisin.

Aivan yhtä dramaattisesta asiasta ei ole kyse, kun kysytään

”Mihin menet, Kangasniemen seurakunta”. Seurakuntamme ei ole eikä tahdo

olla ajopuun kaltainen yhteisö, joka tekee työtään päämäärättömästi.

Siksi se tekee työtään suunnitelmallisesti, tavoitteet toiminnalleen asettaen sekä miettien,

miten noihin tavoitteisiin päästään. Tällöin on kyse ns. strategiasta.

Kirkkovaltuusto hyväksyi kesän alussa seurakuntamme uuden ja päivitetyn strategian.

Tavoitteena oli muokata oman seurakuntamme strategia kokonaiskirkon strategian

(Meidän kirkko.Osallisuuden yhteisö, 2008) päälinjojen mukaiseksi. Seuraavassa joitakin poimintoja siitä.

Toiminta-ajatuksemme kuuluu näin: ”Kangasniemen ev.lut. seurakunta on osa maailmanlaajaa

Kristuksen kirkkoa. Sen perustehtävänä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta,

opettaa seurakuntalaisia kasvamaan uskossa ja kantamaan vastuuta lähellä ja kaukana”.

Tavoitetilamme eli visiomme kuuluu seuraavasti:

”Kangasniemen seurakunta on lähellä ihmisten elämässä joka hetki.

Seurakunnan toiminnalle on tunnusomaista monipuolinen,

vahva ja aktiivinen jumalanpalvelus- ja rukouselämä, lapsi- ja nuorisotyö sekä lähetys- ja diakoniatyö”.

Tähän tavoitteeseen pyritään esimerkiksi kehittämällä jumalanpalvelusta monipuolisemmaksi,

kutsumalla uusia vastuunkantajia messun toteutukseen ja muihinkin seurakunnan toimintoihin,

luomalla uusia yhteyksiä Kangasniemellä oleviin toimijoihin ja varmistamalla,

että seurakunnan toiminta vastaa eri-ikäisten ihmisten tarpeita.

Strategia on sekä seurakunnan työntekijöiden että luottamushenkilöiden työkalu.

Sen saa kirjallisessa muodossa omakseen ja käyttöönsä myös jokainen asiasta kiinnostunut seurakuntalainen.

Kysele sitä kirkkoherranvirastosta.

Huikeaa musiikillista tykitystä

- Matti Tolvanen Tiistai, 27 Hein�kuu 2010 04:13

Kangasniemen musiikkiviikot päättyivät runsas viikko sitten.

Jälleen kerran tuli todistetuksi Martti Lutherin väite siitä,

että teologian jälkeen tärkein asia elämässä on musiikki.

 Erityisesti mieleen jäi nuorten solistien konsertti Kangasniemi-salissa.

  Kolme soittajaa, sellisti, viulisti ja pianisti antoivat parastaan kiitolliselle yleisölle.

Nuorin heistä oli vasta 13-vuotias sellisti Jonathan Roozeman.

Hän käsitteli soitintaan suvereenisti. Virtuoosimaisella soitollaan

hän piti kuulijat tiukasti otteessaan. Tästä pojasta tullaan varmasti vielä kuulemaan.

 Toinen nuori soittaja oli 18-vuotias viulisti Silja Fontana.

 Hän aloitti esiintymisensä soittamalla Paganinia.

Tämä säveltäjä on tunnettu erittäin vaativista viulusävellyksistään.

Fontanalle Paganini ei näyttänyt tai kuulostanut tuottavan ollenkaan vaikeuksia.

Kolmas ja vanhin esiintyjä oli 21-vuotias Soile Tolvanen.

Allekirjoittanut on vähän jäävi lausumaan pianistista paljoakaan.

Sen voinee ehkä todeta, että viimeisen runsaan vuoden aikana hänen kehityksensä

on ollut nopeaa ja sen myös kuulee. Chopin ja Liszt soivat tavalla,

 joka sai yleisön antamaan hänelle huikeat aplodit. Sekä Fontana

että Tolvanen aloittavat tulevana syksynä opinnot Sibelius Akatemiassa

 esittävän säveltaiteen opintolinjalla.

Kangasniemi kuntana saa olla ylpeä näistä musiikkiviikoistaan.

Kunpa vain yhä useampi kuntalainen löytäisi tiensä konsertteihin.

Muinaisilla roomalaisilla oli sanonta ”Navigare necesse est, vivere non est” eli suomeksi

”Purjehtiminen on välttämätöntä, eläminen ei”.

Itse kyllä muuttaisin tämän sanonnan toiseen muotoon:

 ”Musiikki on välttämätöntä, muu on aika toisarvoista”.

  Matti Tolvanen

"Don´t worry, be happy".

- Matti Tolvanen Torstai, 01 Hein�kuu 2010 07:03

Terveisiä rippikoululeiriltä. Meneillään on seurakuntamme toinen rippisleiri.

Se päättyy ensi viikon torstaina. Lämmintä on ollut ja ihan mukavaa.

On aina virkistävää olla nuorten parissa. Heissä on sitä energiaa,

jonka kerran toivoo jalostuvan kirkkomme ja myös yhteiskuntamme parhaaksi.

Tänään jokainen rippikoululainen sai kirjoittaa oppimispäiväkirjaansa sananlaskun,

joka sopii hänelle elämänohjeeksi. Eräs nuori kirjoitti otsikon sanat:”Don`t worry, be happy”

eli ”Älä ole huolissasi, ole onnellinen”. Hyvin sanottu.

 Noissa sanoissa on itse asiassa ilmaistu jotain hyvin olennaista kristillisen

uskon vaikutuksesta ihmisen elämässä. Miksi olla huolissaan, kun Jumala on

 ja hän hänen huolenpitonsa ulottuu koko ihmisen elämään!

Miksi olla huolissaan, kun joulun, pääsiäisen ja helluntain tapahtumat ovat

takana päin ja Jumalan hyvien tekojen kattaus on jokaisen halukkaan nautittavana!

Huoleton elämänasenne ei toki ole tuosta noin vain opittavissa.

 Sen sisäistämiseen menee koko elämä. Siksi se vaatii jatkuvaa harjoittelua.

Tätä harjoittelua ja harjoittautumista kutsutaan myös vanhahtavalla

 sanalla kilvoittelu. Oppiaineena on sisäistää Jumalan lupaukset osaksi omaa elämää.

Yksi aiheeseen liittyvä lupaus voisi olla osa rippikoululaisten ulkoläksystä

Matteuksen evankeliumin lopusta. Se kuluu näin:”Minä olen teidän kanssanne

joka päivä maailman loppuun asti”.

Sen tähden , ”Don`t worry, be happy”.