Mietteitä matkalle

Työhuoneeni seinällä on kehystetty juliste Hugo Simbergin maalauksesta Haavoittunut enkeli. Maalauksessa kaksi poikaa kantaa haavoittunutta enkeliä paareilla. Kuva herättää paljon kysymyksiä. Mitä on tapahtunut? Minne enkeli ja pojat ovat matkalla? Mitä poikien ilmeet kertovat?

Kun kuvaa katsoo kauemmin, katse kohdistuu yhä uudelleen enkeliin. Miksi enkeli tarvitsee apua? Enkelinhän pitäisi kulkea poikien rinnalla, varjellen heidän kulkuaan. Enkeli haluaa selvästi tulla autetuksi ja pojat auttavat häntä. Kysymykseni jäävät avoimiksi, sillä maalaus ei anna yhtä oikeaa vastausta. Jokainen saa itse sanoittaa tapahtumien kulun.

Ihmisen elämään kuuluu haavoittuvuus. Eteen tulee hetkiä, jolloin tekemämme suunnitelmat eivät toteudu ja omat voimat eivät riitä. Näissä hetkissä haluamme tulla autetuiksi. Kaipaamme rinnallemme ihmistä, joka uskaltaa pysähtyä. Raamatussa (Gal.6:2) Paavali kehottaa kantamaan toistemme kuormia. Aivan kuten Simbergin maalauksessa pojat kantavat enkeliä, Jumala kannattelee meitä. Saamme luottaa Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon. Jumalan lupaus olla läsnä elämässämme kantaa eteenpäin ja matka jatkuu.