Mietteitä matkalle

Käydessämme seurakuntaretkellämme Sodderin seurakunnassa Venäjän Karjalassa saimme kuulla äskettäin kuolleen Tatjana Berentsovan elämäntarinan. Tatjana oli taitava ja pidetty pyhäkoulunopettaja. Hän piti pyhäkoulua kotonaan. Ryhmiä oli kolme – kussakin yli 20 lasta. Tatjanan kotiin kokoontui viikoittain siis yli 60 lasta opiskelemaan Jumalan sanaa. Lisäksi siellä pidettiin raamattupiiriä, jumalanpalveluksia ja aikuisten rippikoulua.

Tatjanan huoneessa oli kaksi pöytää. Kummankin ympärille kokoontui lapsia tusinan verran. Tatjana itse opetti sänkynsä päädyssä istuen – hän oli liikuntakyvytön. Hänen raajansa olivat olleet lyhyet syntymästä saakka. Lääkärit olivat sanoneet Tatjanan vanhemmille, ettei näiden tarvitse viedä vammaista lasta kotiin. Tatjana sai kuitenkin varttua kotonaan. Hän luki paljon. Viisissäkymmenissä hän alkoi etsiä yhteyttä kirkkoon. Kirkon ihmisiltä ei tahtonut löytyä aikaa Tatjanalle. Lopulta tieto hänestä kantautui Sodderiin. Tatjana kastettiin ja konfirmoitiin.

Mahtaako kenelläkään toisella Venäjällä tai Suomessa olla yli 60 pyhäkoululaista? Löytyykö edes seurakuntaa, jossa olisi yhteensä tuo määrä pyhäkoululaisia? Tatjanan tapaus on ihme. Liikuntakyvytön 100 % invalidi pystyi tekemään sen, mistä korkeasti koulutetut, kauniit ja rohkeat vain haaveilevat.

Tatjana opasti lapsia ja nuoria Jumalan luo. He tulivat mielellään yhä uudelleen opiskelemaan Jumalan sanaa. Tatjana on rohkaiseva esimerkki siitä kuinka kuka tahansa voi toimia Jumalan valtakunnan hyväksi.