Mietteitä matkalle

Aika usein ikäihmisten syntymäpäivillä, kun päivänsankarilta kysyy mielivirttä, ehdotuksena tulee: Kiitos sulle Jumalani”. Tuo virsi 341 on vain yksi virsikirjan monista kiitosvirsistä. Se on kuitenkin noussut suosituksi juuri silloin kun halutaan muistella menneitä vuosikymmeniä. Syynä voi olla virren asettama vastakohtaisuus, jossa kiitetään yhtälailla hyvistä kuin huonoistakin päivistä, rukousvastauksista sekä siitä että kaikki pyynnöt eivät täyttyneet!

Vuosien saatossa ihminen oppii näkemään ja ymmärtämään, että asioilla on monta puolta ja se minun tarpeeni on vain yksi monista. Tämän asian oli oivaltanut myös se pieni Ville, joka oli lähdössä lapsijoukon kanssa retkelle. Illalla nukkumaan mennessä hän risti kätensä ja rukoili: ”Kiitos Taivaan Isä, että huomenna paistaa aurinko.” Kun aamu valkeni, Ville juoksi heti herättyään ikkunaan ja veti verhot syrjään. Ulkona tuli vettä kuin saavista kaataen. Hetken hän katseli ulos. Kääntyi sitten äitiinsä päin ja sanoi tyynenä. ”Joku maanviljelijä oli ehtinyt rukoilla ensin.” Pitkä kuivuus oli tekemässä vahinkoa luonnolle ja niinpä vesi oli kaivattu apu.

Mitä me pienet ihmiset oppisimme elämästä jos aina kaikki menisi hyvin ja niin kuin me toivomme. Vasta hädässä ihminen kasvaa luottamaan muuhun kuin omaan voimaansa. Vasta vastoinkäymisissä me ymmärrämme mikä merkitys kiitollisuudella on elämällemme. Tätä me opettelemme joka päivä, emmekä valmiiksi tulekaan…kuin vasta perillä Taivaassa.