Mietteitä matkalle

Olenko onnellinen, kyselen joskus itseltäni. Kysymys tulee tehtyä itselle useimmiten silloin, kun tuntuu, ettei ole onnellinen. Yleensä silloin on verrannut omaa elämäänsä jonkun toisen elämään ja se toinen näyttää tietysti onnellisemmalta. Tai sitten on muuten kompuroinut eikä pääse oikein tasapainoon itsensä kanssa, ja onni tuntuu karanneen ulottumattomiin.

Joskus täytyy tehdä listaa niistä asioista, joihin voi olla omassa elämässä tyytyväinen. Sillä lailla näkee selvemmin, ettei kaikki ole ihan hullusti. Elämässä on arvaamattoman paljon sellaista hyvää, jota tulee pidettyä itsestään selvyytenä. Sen hyvän listaaminen lisää onnellisuutta - ja kiitollisuus on asenne.

Aina sellaisen listan tekeminen ei auta vaan pikemminkin herättää epäilyksen, että yrittää lakaista maton alle elämän pimeät puolet. Silloin olen tehnyt listaa kaikesta siitä, mikä on ristiriitaista, ahdistavaa, vaikeata, ongelmallista. Oikeastaan en tee silloin listaa, vaan avaan mieleni lokeroita ja sydämen syvyyksiin painuneita kokemuksia rukouksessa. Katselen ja kuulostelen elämäni haavoja, puutteita, rikkinäisyyttä Vapahtajan kanssa. Siinä voi kokea yli ymmärryksen käyvän rauhan laskeutuvan. Kaiken repaleisuuden keskellä löytyy onni.


Onnellinen se, joka turvaa Herraan, sanotaan tämän viikon psalmissa. Sitä syvää onnea toivotan, missä ikinä oot ja minne ikinä meet!