Mietteitä matkalle

”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.

Jumala meitä kutsuu, nyt suojaan turvaisaan
Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan.
Milloinkaan ei hän hylkää, lastensa kanssa hän on
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton”

”Minä muistan tämän”, kuuluu lasten suista ja ajattelen, ”niin minäkin”. Vanhan tutun virren sävelin on hyvä aloittaa syksyn päiväkerhoja. Jopa osa ensimmäistä kertaa kerhoon tulevista on joskus kuullut virren. Ja nekin lapset, jotka eivät aikaisemmin ole kuullut tai laulanut virttä pääsevät nopeasti mukaan leikkiin, jota samalla opetellaan. ”Kerhokausi on todella alkanut”, ajattelen ja hymyilen. Kerron kuinka itsekin pienenä kerholaisena lauloin tätä samaa virttä. Naurahdan hieman niille epäuskoisille kasvoille, jotka ihmettelevät, että minä olen joskus ollut pieni kerholainen. Omista kerhoajoista asti virren sanat ovat kulkeneet mukanani, joskus hyvin selkeinä ja joskus hieman heikompina mutta mielessä aina. Me ihmiset olemme Jumalan kämmenellä, eikä meidän tarvitse pelätä. Hän kutsuu meitä turvaan ja jokaiselle riittää tilaa eikä Hän hylkää ketään. ”Minä muistan tämän”, on toivottavasti totta vielä paljon kerhon jälkeenkin.