Mietteitä matkalle

Lomamatkalla tulin jossain ääneen sanoneeksi, että nyt tämä on nähty ja toiste ei tänne enää tulla.

Kyse ei ollut siitä, ettei paikka olisi ollut näkemisen arvoinen vaan siitä, ettei lyhyen elämän aikana

kerkeä kaikissa paikoissa käydä montaa kertaa.

Elämän rajallisuus on tänä kesänä ollut monessa mutkassa muutenkin mielessä haikeana ja kaihertavana.

 Perheemme koiran lopettamisesta se alkoi ja on seurannut matkalla mukana minne olemmekin menneet.

 Sitä ei ole päässyt pakoon.

Huomasin jossain vaiheessa huolestuvani siitä, ettei kesä vain mene pilalle surressa ja pohtiessa kuolevaisuutta.

Ei ole mennyt. Mielestäni olen elänyt elämäni parasta kesää.

Matkan varrelle sattui myös vain yhden päivän eläneen lapsen hauta. Siihen oli hetkeksi pysähdyttävä.

 Hautakiveen oli merkitty Raamatun kohta: Herra, sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Isän Jumalan lämmin katse, kuoleman voittaneen Vapahtajan turva ja Pyhän Hengen lohdutus tähän kesäpäivään!