Mietteitä matkalle

Ja suvi suloinen. Suvivirsi aloittaa kesän.

Tutun virren sanat palauttavat mieleen kouluaikojen kevätjuhlat.

Tulevana lauantaina perinteikäs virsi saattelee koululaiset lomanviettoon

ja ylioppilaaksi valmistuneet uuteen elämänvaiheeseen.

Suvivirren luonnonkuvaus puhuttelee suomalaisia.

Virren sanat maalaavat eteen kuvan alkukesän hennosta vihreydestä

 ja luonnon heräämisestä.

Luonnon kauneuden kuvauksen lisäksi virressä on vahva hengellinen sanoma.

 Luonto muistuttaa meitä Jumalan hyvyydestä.

Tänäänkin saamme ihastella luontoa ympärillämme ja seurata nopeasti

 etenevää kasvua. Kesän edetessä silmät sokaistuvat kauneudelle

ja vehreys muuttuu itsestään selvyydeksi.

Näin voi käydä laajemmin myös omassa elämässä.

Onkin kysyttävä itseltä, mitä Jumalan hyvyys tarkoittaa elämässäni?

Jokaisella luodulla on Jumalan antama tarkoitus ja tehtävä.

Elämä itsessään on lahjoista suurin. Jumala on luonut maailman hyväksi,

mutta emme aina osaa elää Hänen tahdon mukaisesti.

Kaiken vajavuuden ja rikkinäisyyden keskellä,

 Jumala kutsuu meitä luokseen. Jumalan hyvyyttä on se, että saamme

 jättää itsemme ja elämämme Hänen käsiin.

 Hän rohkaisee, neuvoo ja opastaa oman paikan ja tehtävän etsijöitä.

 Suvivirren neljännen säkeistön sanoin voimme rukoilla:

”Sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.

Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.”