Mietteitä matkalle

Otsikon sanat ovat tulevan sunnuntain yhdestä raamatuntekstistä (Hepr. 13:14).

Ne kuvaavat kirjeen kirjoittajan sisäistä kokemusta,

jossa hän on suunnannut katseensa ajan rajan yli.

Onko edelleen olemassa tällaista ikävää, taivasikävää? Kyllä sitä on.

Erityisesti sairasvuoteella olevilta saa siitä silloin tällöin kuulla.

Silloin tällöin saa kuulla sanat: ”Kunpa minut jo kutsuttaisiin pois tästä maailmasta.”

Kristillisessä perinteessä on korostettu tasapainoa tämän- ja tuonpuoleisen välillä.

Siitä kertoo monelle tuttu sanonta ”Käsi aurassa, sydän taivaassa”.

Jos ajatukset askartelevat vain taivaassa, silloin unohdetaan,

että elämä on lahjaja Jumala on asettanut meidät tähän maailmaan

kantamaan vastuuta monista asioista.

Jos taas ajatukset ovat vain tässä maailmassa, silloin unohdetaan,

että lopullinen päämäärämme on Jumalan taivas.

Me tarvitsemme yhtä aikaa aitoa maallisuutta ja samalla oikeaa

taivasikävää.Maalliseen elämään emme tarvitse harjoitusta.

Sen osaamme itsestään. Taivaan mielessä pysyminen sitä vastoin edellyttää,

että ollaan siellä, missä siitä puhutaan. Ensi sunnuntaina

elämämme lopullisesta päämäärästä puhutaan erityisellä tavalla.

Onhan sunnuntain aiheena ”Jumalan kansan koti-ikävä”.

Tervetuloa messuun.