Mietteitä matkalle

Koputimme  jännittyneinä mummolan  ovea siskoni kanssa  ja astuimme sisään. Siinä ovensuussa sitten lausuimme: ”Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuuveks. Vitsat siule, palkka miule”.  Seuraavaksi ukki meni tuttuun tapaansa tuvan piirongin laatikolle ja etsi aikansa sieltä jotain.  Odotimme   tuvan ovella, mitä saisimmekaan palkaksi. Palkka oli joko pääsiäismuna tai muutama kolikko. Joskus palkka luvattiin maksaa vasta pääsiäisenä. Piti siis odottaa yli pitkän perjantain aivan pääsiäispäivään asti  virpomispalkkaa.

Ennen virpomasunnuntaita viikolla olimme askarrelleet koulussa pajunoksiin höyhenkoristeita ja kreppipaperista nauhoja. Jännityksellä odotimme palmusunnuntaiaamua, jolloin lähdimme virpomakierrokselle. Näin tehtiin meillä karjalaisessa perinteessä kuusikymmentäluvulla.

Perinteet jatkuvat edelleen.   Ensi sunnuntai on jälleen palmusunnuntai, se päivä jolloin Jeesus ratsasti Jerusalemiin kansan hurratessa hänelle  laulaen Hoosiannaa.  Virpomavitsa muistuttaa meitä palmunoksista, joilla kansa tervehti Jeesusta. Jeesus ratsasti Jerusalemiin kuninkaana ja  ihmisten auttajana. Suomalainen versio palmunoksista ovat pajunoksat, joissa näkyy kevään ensi merkkejä; pajunkissoja.  Monet lapset lähtevät virpomakierrokselle koristellut pajunoksat käsissään. Noidaksi pukeutuminen ei ole kuulunut alkuperäiseen virpomaperinteeseen. Se kuuluu ennenminkin lankalauantain perinteisiin.

 Virpomisen tarkoitus on ollut toivottaa siunausta. Virpoessa on voitu sanoa näinkin: ”Minä virvon viisahaksi, taputtelen taitavaksi, Jumala sinua siunatkoon!” ”Siunatkaa, sillä siihen te olette kutsututkin”, niin Raamattu  meitä kehottaa.

Riitta Hakala