Mietteitä matkalle

Ostin uuden palapelin, jota olen koonnut toista viikkoa. Siinä on vanha kaupunkimaisema: kauniita kivitaloja, leveä joki talojen keskellä, kaarisilta ja paljon taivasta. Heti alkuun tajusin, että samanlaisia, samanvärisiä ja samanmuotoisia paloja on paljon. Aivan ensimmäiseksi erottelin reunapalat ja kasasin ne. Taivaspalat erottelin eri laatikkoon ja jätin ne viimeiseksi koottavaksi. Myöhemmin jokipalat oli eroteltava muista paloista. Pikkuhiljaa palat ovat alkaneet erottua toisistaan, pienistä yksityiskohdista voi päätellä mihin mikin kuuluu. Monesti on kuitenkin vain kokeiltava, mistä oikea paikka löytyy. Joskus on myös suostuttava ottamaan melkein sopiva pala pois paikaltaan.

Monenlaista on tullut pelin edetessä mietittyä, mutta eniten olen ihmetellyt, kuinka riemullista on vain yhden palan saaminen oikealle paikalle. Siitä innostuu tekemään lisää. Tällä asenteella elämässäkin on paljon riemun ja uuden voiman lähteitä! Harvat asiat tapahtuvat valtavalla rysäyksellä pienen ihmisen elämässä, useimmat pikku hiljaa pala kerrallaan, melkein huomaamatta – ja jokaisen palan loksahtamisesta saa iloita täysin rinnoin. Niissä loksahteluissa on koettavissa Jumalan hyvyys ja johdatus kohti jotain suurempaa.

Herra, johdata tämän päivän rakennusurakka!

Ota suojaasi se jonka elämän palat ovat sekaisin.

Täytä rauhallasi suurien haasteiden edessä oleva.

Anna ilosi keskeneräisten töiden lomaan.

Suo taivaspalojenkin löytää paikkansa elämän palapelissä.