Mietteitä matkalle

on vanha sanonta Kynttilänpäivästä. Talven taittuminen on käsillä vaikka kevään merkkejä ei vielä paljoa näy. Kynttilänpäivä nimenä tuli siitä keskiaikaisesta käytännöstä, jolloin kirkossa vihittiin kaikki vuoden aikana käytettävät kynttilät. Päivän raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänestä loisti koko maailmaan.

Valo oli ensimmäisiä asioita, joita tyhjään maailmaan luotiin. Sen ansiosta kasvit saivat ravinnon ja elämä ylipäätään pystyi alkamaan. Kun ihmisraukka lankesi käärmeen houkutuksiin, hänet heitettiin ulos Eedenin puutarhasta. Luonnollinen yhteys Jumalaan katkesi ja ihminen joutui hengelliseen pimeyteen. Epätoivo ja pahat ajatukset valtasivat hänet kun valo katosi ja ihminen joutui elämään pimeydessä seuranaan vain lupaus tulevasta Messiaasta. Vasta Jumalan pojan syntyminen maailmaan muutti tilanteen. Kristus-valo toi meille pelastuksen. Samalla se kuitenkin paljasti että olemme pahasti ryvettyneitä.

Palava kynttilä kuvaa toivoa mutta samalla se kehottaa elämään valossa sekä pohtimaan omia tekojamme ja ratkaisujamme, ovatko ne sopusoinnussa Jumalan kanssa. Oman syntisyyden tunnustaminen on alku sille että Jeesuksen veri voi puhdistaa meidät ja saattaa meidät jälleen yhteyteen Jumalan kanssa.