Mietteitä matkalle

Tänä kirkkovuoden aikana puhutaan ns. lopun ajoista. Lopun aika voi tarkoittaa myös ihmisen elämän loppua, kuoleman läheisyyttä. Aivan niin kuin emme pysty tietämään Kristuksen paluun ajankohtaa, samoin myös elämämme pituus jää meille salaisuudeksi. Joskus kuolema tulee yllättäen, jolloin se pysäyttää ja järkyttää meitä. Joskus taas pitkällisen sairauden päätteeksi, jolloin voidaan ehkä päätellä, että kuolema on lähellä. Kummassakin tapauksessa voidaan sanoa, että kaikki on vain Jumalan tiedossa. Kaikki aika on Jumalan aikaa.

Elämämme on Jumalan käsissä. Tämän me unohdamme liiankin usein. Me suunnittelemme elämää eteenpäin ikään kuin kaikki tulevaisuus olisi meidän vallassamme. Siinä erehdymme. Elämä kehdosta hautaan on Jumalan säätelemää elämää. Myös poislähtömme on Jumalan säätämä. Jobin kirja sanoo: ”Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse”. Kun tämän tiedämme ja muistamme, mielemme rauhoittuu. Meille ei voi mitään tapahtua sattumalta, vaan kaiken takana on Jumala. Sokea kohtalo ei viskele meitä miten sattuu, vaan kaiken takana on Jumalan suunnitelma.

Lopun ajan kristilliseen sanomaan kuuluu myös lupaus ylösnousemuksesta. Jeesus on jo voittanut kuoleman vallan. Jumala vie suunnitelmansa loppuun asti. Elämämme vielä tässä maailmassa. Suoritamme sitä tehtävää, johon Jumala on meidät asettanut. Tämä maanpäällinen elämä on myös valmistautumisen aikaa tulevaa ikuisuutta varten. Siihen auttaa meitä virsikirjan rukous: ”Haltuusi, armon Jumala, nyt annan elämäni. Armahda, ole turvana jo nyt ja lähteissäni. Oi Jeesus, olet iloni, on kuolemasi toivoni, saan elää iäisesti”.